Tänään hieman uskon Chomskyn universaalikielioppiin
50-luvulla Noam Chomsky tajusi, että jos kuka tahansa lapsi oppii periaatteessa minkä tahansa kielen yhtä nopeasti, on kielillä oltava jokin yhteinen perusta. Muuten toiset kielet olisivat merkittävästi vaikeammin opittavia kun toiset. Nyt en puhu siis kirjoittamisesta, vaan kielen käyttämisestä kommunikaatiovälineenä arjessa. Siitä kielestä mitä muutaman vuoden ikäiset lapset käyttävät. Ilmeisesti nykyään kaikki uskovat kielten yhteiseen perustaan. George Lakoff ja hänen seuraajansa ovat vain eri mieltä siitä mistä tämä perusta johtuu. He uskovat että se johtuu kaikille ihmisille yhteisistä luonnonlaeista, eli pitkälti yhteisestä kasvuympäristöstä. Chomsky uskoo Tehosekoittimen tavoin että se johtuu geeneistä. En tiedä kumpi on oikeassa tuosta perustan syystä, mutta tänään opin että Ludwig Wittgenstein oli nuorena myös, anakronistisesti ilmaistuna, Chomskylainen:
Chomsky holds that there is ‘a general theory of language’ which
embodies ‘the necessary and sufficient conditions that a system
must meet in order to qualify as a potential human language’
(L&M, p. 88).
Here we see a conspicuous similarity between Chomsky’s
thinking, and the thinking of Wittgenstein in the Tractatus. Both
subscribe to an essentialist theory of language. According to the
Tractatus there is ‘a general form of propositions’ which expresses
the essential nature of all propositions; and since language just is the
totality of propositions, the general form of propositions is the
essence of language. — Norman Malcolm – Wittgenstein – A Religious Point of View?
Tuntuu mukavalta, koska uskon ymmärtäväni taas hieman enemmän maailmasta. Voi olla että univeraalikielioppiin uskominen tarkoittaisi sitoutumista moniin muihinkin asioihin kun mitä tässä olen kuvaillut. Siksi lisäsin otsikkoon “hieman”.
Luonnonsuojelusta ja kapitalismista
Usein esitetty ajatus on että ehkä ilmastonlämpenemistä ja luonnon saastuttamista yleensä, ei voida saada ratkaistua kapitalismin puitteissa. Hyväntekeväisyyttä joskus käytetään kierosti. Kongon demokraattiseen tasavaltaan kuulemma viedään avustusta, mutta yrityksiä jotka ostavat orjavoimin kaivettuja timantteja, ei onnistuta saamaan kuriin. Ehkä hyväntekeväisyys saa länsimaat ajattelemaan “teemme jo tarpeeksi”, vaikka suuri osa itse kriisistä on länsimaisten yritysten ylläpitämää. Voisiko jotain tämänkaltaista tapahtua luonnonsuojelunkin kanssa? Ehkä se luonnonsuojelu jota meidän kulttuurissamme mainostetaan peittää sitä että suurin syypää on tuotantotavassa. Ehkä moni voi kokea tehneensä tarpeeksi pienillä teoilla ja lahjoituksilla (enkä nyt tarkoita että yksilöiltä muuta tulisi vaatiakaan) ja siitä seurauksena pääsyy jää vähemmälle huomiolle. Tästä osoituksena voisi olla “älä ruoki lamaa” slogan joka kannustaa kuluttamaan. Toisaalta, siitähän äkkiä tuli “ruoki lamaa” vastaslogan, mutta eikö tämän julkisuus jäänyt suhteessa marginaaliseksi? Summa summarum, toimisiko siis Karl Marxin perusrakenne/päällysrakenne -ajatus tässä niin että luonnonsuojeluideologiaan pääsee lähinnä sellaiset elementit jotka eivät riskeeraa pääoman kasautumista?
