Montaigne kirjoitti peniksestä – uskaltaisinkohan minäkin?
Onneksi ihailemani renessanssifilosofi Michel Eyquem de Montaigne oli niin rohkea, että kirjoitti mistä vaan mikä hänen mieltään askarrutti. Häntä ilmeisesti askarrutti myös penis. Penistä tuskin pidetään pätevänä aiheena vakavasti otettavalle filosofiselle tekstille, mutta eihän kaikkien meidän ajatuksemme täydy olla luokiteltavissa filosofiaksi ollaakseen tärkeitä (tai jopa viisaita).
En ole vielä lukenut tuota esseetä, jossa Montaigne peniksestä kirjoittaa, mutta odotan sitä innolla. Esseistä Osa II ilmestyi suomeksi jo 2008, mutta kolmas osa ei vielä ole ilmestynyt. En tiedä kummassa näistä tuo “penisessee” on.
Itsekin olen yhdessä blogikirjoituksessani jo hieman pohtinut penistä – ja vielä omaani, mutta kunnolla en ole aiheeseen perehtynyt. Aion näin kyllä joskus tehdä. Olen miettinyt jopa tutkimusta penisdiskursseista. En tiedä vielä tuleeko tästä kandidaatin- tai pro gradu tutkielmani aihetta, mutta voisi hyvin tullakin.
Olin eilen pitkästä aikaa saunassa puolituttujen ihmisten kanssa. Koen alastomana oloni niin haavoittuvaiseksi etten yleensä tykkää saunoa kuin todella läheisten ystävien kanssa. Eilenkin minua jännitti olla alasti niin monien ihmisten nähden, mutta pääsin melko hyvin jännityksestä eroon. Joskus häpeän enemmän niitä viiltelyjälkiä joita nuoruudessani kokemat mieleni romahtamiset ovat ruumiiseeni jättäneet – joskus taas geenieni minuun koodaamaa penistäni, joka ainakin lepoasennossa näyttäisi olevan keskivertoa pienempi. Eilen häpesin enemmän penistäni. Tuntui ettei siinä porukassa hulluutta, mennyttä tai nykyistä, tarvinnut hävetä. Penistäni taas en ole oppinut olemaan häpeämättä oikein missään.
Mitään muuta kuin toisten ihmisten väärin kohtelua ei ihmisellä olisi tarvetta hävetä.
Superveikko sanoi,
toukokuu 29, 2009 at 15:50
Hyvin sanottu! Arka aihe ja monille muutakin kuin vaan vitsi. Ihmiset on tyhmiä kun ne häpeää kaikkea sellaistakin mihin ei mitään väärintekemistä liity. Tai ei kai se oo helppoo olla häpeemättä jos sellasia juttuja käytetään haukkumiseen. Muakin on haukuttu hintiksi aina, ja meni sika kauan ennen kun tajusin ettei mun tartte itteeni hävetä. En mäkään ollu tehny mitään väärää.
anonymous sanoi,
kesäkuu 5, 2009 at 00:00
Rohkeasti otat aran aiheen esille. Pohdi lisää ja kirjoita tänne.