Leikistä
Kirjasta: Mediametkaa! Osa 2 – Kasvattajan matkaopas lasten mediamaailmaan; lukuhuomioita osa 6
Leikki on lapselle luontainen tapa käsitellä asioita, muodostaa siis käsitystä maailmasta, niinsanottuja skeemoja asioista. Lapset leikkivät miltei jatkuvasti ja kaikella ympäristössään olevalla. Usein lapset yhdistelevät leikissään elementtejä mediasta. Mediasta voidaan ottaa leikkiin vain nimiä, tai sitten roolihahmoja tai vaikka kokonaisia juonia. Kirjassa Reeli Kalimäki kirjoittaa: “Lapset leikkivät, koska se on heistä hauskaa, eivätkä suinkaan siksi, että kyse olisi oikean elämän harjoittelusta.”
Mieleeni tuli tiikerinpennut ja apinan poikanen eräässä luontodokumentissa. Tiikerinpennut painiskelivat siinä keskenään leikkitappelua ja apinan poikanen puunoksista roikkuen kävi välillä nykäisemässä korvasta pentuja, paeten heti sen jälkeen takaisin korkeammalle puuhun. Kaikki osalliset tässä leikissä näyttivät pitävän sitä hauskana, ja ei varmaankaan ole perusteltua sanoa että he “leikkivät koska harjoittelevat oikeaa elämää”, sillä on epätodennäköistä että näillä eläimillä olisi tilanne näin selvitettynä ja analysoituna mielessään. Proksimaalinen selitys varmasti siis on että he leikkivät, koska se on heistä hauskaa, mutta eikö ultimaattinen selitys näillä eläimillä ole todellakin se että heistä se on hauskaa koska ne heitä edeltäneiden sukupolvien yksilöistä, jotka ovat sen kokeneet hauskana, ovat valmistuneet paremmilla eväillä elämäänsä, selviytymisen ja lisääntymisen todennäköisyyksien suhteen.
Tietyllä lailla on siis perusteltua sanoa myös että tiikerinpennut ja apina leikkivät harjoitellakseen oikeaa elämää, vaikka he eivät sitä tietäneetkään. Samaa voisi olla mahdollista sanoa ihmislapsista. Eikö kaikki ne leikit joiden leikkimisestä lapset nauttivat, valmista ja auta heitä kehittymään oikeaa elämää varten? Samalla lailla kun harrastamme seksiä ehkä vain siksi että se tuntuu hyvältä, mutta se tuntuu hyvältä jotta lisääntyisimme. Emme välttämättä sano että harrastamme seksiä lisääntyäksemme, mutta ymmärrämme yhteyden näiden asioiden välillä.
Leikin ympäristö
Vanhemmat ovat perinteisesti hyvin kiinnostuneita siitä missä ympäristössä lasten leikki tapahtuu. Kirjassa kerrotaan että lasten leikkien sisällöt eivät niin helposti avaudu aikuisille eikä heitä ne samalla lailla kiinnosta. Lapset toisaalta eivät välttämättä haluakaan aikuisten tietävän kaikista leikkien sisällöistä. Itse muistan myös että leikkiympäristöön keskityttiin minunkin lapsuudessani. Oli tärkeää että leikin ulkona, ja tuntui että ulkona oleminen oli itseisarvo. Välillä taas jos innostui kovasti olemaan ulkona niin sekään ei ollut toivottavaa ja tuntui joskus sekavalta käsittää mikä on se leikkiympäristö jota vanhempani minulle halusivat. Tämä varmasti johtuu siitä että toivottava leikkiympäristö oli jonkunlainen tasapaino. Tämä ei minulle näyttäytynyt samalla lailla koska itse keskityin tekemiseni sisältöön enemmän kuin ympäristöön. Muistan joskus kokeneeni “miten sitten on hyvä?” -oloa, kun ulkona olemisessakin voi ampua yli.
Vanhempien kannaltahan leikkiympäristö on tärkeä esimerkiksi turvallisuuden suhteen. Ulkona toiset paikat ovat vaarallisia ja niihin pääsyä rajoitetaan. Muistan myös kuinka tietokone mieltyi negatiiviseksi ympäristöksi, laiskuuden ja ajantuhlauksen symboliksi. Tietokoneella tekemiseni oli lienee lapsena paljon pelaamista, mutta outoa kyllä tietokone jäi jotenkin hävettävän ympäristön asemaan lapsuuden jälkeenkin.
