Vapaata assosiaatiota blogille
Mitä mielessä liikku juuri nyt? No tällä hetkellä toistan mielessäni niitä sanoja joita näpyttelen edessäni olevalla näppäimistöllä. Sanat ilmestyvät näytölle. Miten tällaiseen toimintaan on voinut oppia? Kirjoitan käyttäen kymmensormijärjestelmää ja kun katselen sormieni tanssivan näppäimistöllä on hyvin vaikeaa ymmärtää miten se tapahtuu. Siis miten onnistun lyömään juuri oikealle näppäimelle ja niin nopeasti? Evoluutioympäristössä ei ole ollut näppäimistöjä. Tämähän on aivan huikea kyky eläimelle joka ei todellakaan ole tähän nimenomaiseen toimintaan koodautunut luonnonvalinnassa. Ihminen on kyllä pirun joustava ja oppimiskykyinen eläin. Minkäköhän takia joitain ihmisiä häiritsee kun ihmistä kutsutaan eläimeksi? Eivätkö he pidä eläimistä? No kai se on melko selvää että heitä häiritsee se että ihminen laitetaan samaan kategoriaan sellaisten olentojen kanssa joilla ei yleisesti ajatella olevan itseisarvoa. Tarkoitan siis että mitä tahansa muuta eläintä kuin ihmistä melko yleisesti arvostetaan vaan sen hyödyn kautta jota eläin voi ihmiselle tuottaa. Oli se sitten lemmikkieläimen tuoma ilo ja huvi, tai teuraseläimestä saatava liha.
Eläinaktivistitkin ovat kyllä joskus outoa porukkaa. Eniten ihmetyttää ne jotka näkevät kaikki muut eläimet jotenkin viattomina koska niillä ei ole kulttuuria joka samalla lailla riistää loppua eläinkuntaa. En oikein ymmärrä miten tuon “hyvän” ja “pahan”, “oikean” ja “väärän” käsitteiden heittäminen luontoon on heidän mielessään toimivaa. Ajattelevatkohan he oikeastaan hirveän paljon? Tuntuu että on hyvin helppo olla mieltä ilman analyysiä. Siis ei mielipiteen tunteellinen puolustaminen vaadi siitä aiheesta välittämistäkään. Jotenkin se on itse joka siinä toiminnassa nousee tärkeäksi. Siis oma luonto, se ruumis jossa tuntuu että asutaan, joka kuitenkin on kaikki mitä “minä” on, eikä pelkästään ole kotimme vaan on me… Se ruumis toimittaa intohimoista puheaktia, yksinpuhelua hiljaa omassa päässä, tai puhetta ääneen jollekin toiselle oliolle. Se tuottaa sen puheen osana tiettyä melko kokonaisvaltaista elämystä, suoritusta jonka koemme olevan jotain mitä “minä” tekee ja yleisesti koetaan kertovan jotain tuosta “minästä” ja sen haluista sekä persoonallisuudesta. Minun ruumiini, minun hermojärjestelmäni, minä. Hermojärjestelmäni on tuottanut illuusion oliosta joka asuu jossain päässäni (ehkä siksi että päässä sijaitsee silmät, olion on “luonnollista”
olla kai ihan kiinni ikkunassa. se on kyllä hyvin kiinnostunut siitä mitä ulkona tapahtuu) ei ole niin älyttömän osallinen siinä elämyksessä – missään elämyksessä. Liukuen nälän ja kasvotyön, himon ja häpeän maailmassa, merkitysavaruuksien ja kivun keskellä sen oletetaan olevan osallinen kaikessa. Mitä se loppujenlopuksi tekee? Mitä se päättää? Milloin se harkitsee? Harkitseminen suorittuu ja se istuu ja katselee kun käsittämättömän pitkän matkan tehneiden deoksiribonukleiinihappojen naisittamat solut ja niistä inkarnoituneet proteiinit tekee juttuja joita merkityksellisten toisten luotsaama sosialisaatio mahdollistaa
vain juuri näin mielenkiintoisissa solurakennelmissa tehtävän. Toisin sanoen: olen geenini ja kokemukseni. Olen liha ja merkitysten muovaus. “Joko elämämme on ennalta määrättyä, jolloin emme mahda sille mitään, tai se on sattuman varassa, jolloin emme mahda sille mitään” - David Hume. Ainoa ero pyörivän kiven ja ihmisen välillä on että kivellä ei ole harhaluuloa elämänsä hallinnasta” -Baruch Spinoza
Onko minulla vapaata tahtoa? Tietysti on! Voin esimerkiksi lopettaa kirjoittamisen jos niin tekee mieli? Vai voinko? En halua! Miksi en halua? Jos …mietin että olisin lopettanut kirjoittamisen tuon “jos” sanan jälkeen. Valtasi suuri hämmenys – niin suuri että se tuntui rinnassa. Koska jos olisin lopettanut olisin todistanut itselleni jossain määrin tekeväni vapaan tahdon päätöksen yksinäisyydessä. Siis olisin lopettanut selittämättä, saattamatta lausetta loppuun. Saattamatta ajatuksiani loppuun. No loppuvatko nämä koskaan? Ei varmaankaan. Jos olisin lopettanut kesken lauseen olisin halunnut kertoa siitä jollekin ja selittää mitä ajatuksia seurasi sen jälkeen. Miksi on niin tärkeää ilmaista sisäistä maailmaansa muille? Tuntuu että silloin saattaa vasta itsensä loppuun. Tai ei loppuun mutta jotenkin ehjäksi. Olen extrovertti. Waudidaudi! Minulle on nimi! Mitä muita nimiä? Ateisti, onnellinen, mies, ihminen, nahkatakkinen tällä hetkellä (yleensä ei)… Miksi korjasin tuon nahkatakkisuuden? Miksi on merkitystä sillä että yleensä en pidä nahkatakkia? Kun kirjoitan niin mielessä on lukijakin. En siis todella kuvittele että moni lukee tätä mutta epäilen että pari opiskelukaveria saatta vilkaista. Mielessäni on kuviteltu yleisö. Sille yleisölle – ihmisille yleensäkin, haluan esittää jotain mitä koen olevani. En siis ole jotain mikä liittyy nahkatakkeihin? Mitä hittoa!? Olen pinnallinen! Mitä merkitystä on sillä että mikä takki on päälläni? Miksi tarkensin etten yleensä pidä nahkatakkia? Se on jotenkin pyhä tehtäväni, johtuen kenties siitä että kulttuurimme on niin individualistinen, esittää itseäni jotenkin tarkasti. Tarinani on parempi olla myös koherentti. Mitä kuuluu? Kerro jotain itsestäsi? Itsestäni? Voi hyvänen aika, enhän ole ollenkaan varma että onko täälä itseä! Kerro jotain tästä maailmasta! Kerro kokemuksesta ja laeista. Miksi on kaikkeus joka tuli tyhjästä? Heh, keksitäänpä Jumala ettei vaan tarvitse ajatella. Nimetään se joksikin tutuksi ja piirretään sille vaikka isukkimainen parta niin ei suuret ajatukset pelota. Tuttu isä jumala antaa oopiumia hädässä.
Oliko se muka kappale? Kello on 15:43 ja on keskiviikko 23. huhtikuuta 2008. Mitä merkitystä sillä on? Tänään on varmasti tapahtunut paljon asioita jotka ovat tärkeitä. Entä minulle. Mitä minulle on tapahtunut? Odottelen. Sitä ennen juttelin. Toimitin sosiaalisuutta, se oli melko mukavaa.
Tyttö napsuttelee kovasti – yhtä kovasi kuin minä, näppäimistöään vieressäni. Kirjoitan siis kaikki ajatukseni. Ei ei harmi sentään ei ehdi. Meni kaksi jo ohi ja kolmas tuli tekstiin. Kaksi menivät niin nopeasti etten ehtinyt pukea niitä täysin sanoiksi. Ja joku vielä väittää että kieli on välttämätön ajatteluun! No ehkä välttämätön sen syntyyn, muttei sen harrasteluun sen synnyttyä. Onko edes syntyyn? Riippuu mitä tarkoitetaan kielellä ja mitä ajattelulla. No se nyt on ainakin varmaa että tämä merkkijärjestelmä, tämä kieli, ei anna meille välinettä eksaktisti ulkoistaa maailmaa joka on sisällämme. Niin riittämätön niin määrittelemätön ja sekava. Melkein täytyy vain kieleillä paljon ja unohtaa yksittäisten sanojen merkityksiä hieman. Yhdellä kirjalla ehkä pääsee kiinni yhteen ajatukseen… Siis sen selittämiseen.
Hei ne kaksi ajatusta jotka meni hetki sitten ohi! Mitä ne olivat? Hitto en muista…
Toinen liitty ainakin Nietzscheen. Olen lukemassa hänen moraalin alkuperästä -kirjaansa, joten hänen filosofiansa on paljon näinä aikoina mielessäni.
Nyt taisi tyhjentyä. Onko tämä nyt sitä puheterapiaa? Ehkä tämä ilmiö on sitä. Olen kokenut tämän tunteen ennenkin – usein. Kun psykiatrille tai psykologille suoltaa kaiken mitä on mielessä ja käyttää siihen tunti kaksi, tulee tällainen mälsistyminen. Ei oikeastaan negatiivinen olo. Innon loppuminen kuitenkin tietynlainen. Rauha. Voi Hannes Stein sentään – eihän sitä tarvitsekaan jatkuvasti ajatella ollakseen onnellinen. Epikuros oli mahtava olio. Epikuros vetäytyi aika ajoin yksinäisyyteen miettimään rauhassa elämää. Hän sanoi että onnellisuuden elementit ovat: ystävät, vapaus (autonomia) ja analysoitu elämä. Aika ajoin jos ajattelee lävitse hetkensä – olonsa. Sen tekee ja muistaa pitää kiinni kahdesta aiemmasta elementistä. Tämä on mahtihomma! Elämä wohoo!
Hei muuten se “se” joka tuolla aiemmin katseli kun harkinta tapahtui – joka ei itse harkinnut. Se “se” jolle ei jää tehtäväksi oikein mitään kun peroonamme muodostuu biologiastamme ja elinympäristöstämme, kultturista ja toisista ihmisistä, kokemuksista niiden kanssa. Onko “sille” mitään tekemistä? Mitään tarvetta? Ei “sitä” taida olla olemassa hehhehhehhehh 
Hyvänen aika. Eihän minua ole! Miten ihanaa! Miten rentouttavaa! Vie minut eteenpäin “minä” joka olet ruumiini! En silti pakene vastuuta… ja blaa blaa blaa. Jos et usko vapaaseen tahtoon et usko moraaliin…
Toimin miten toimin! Arvioikaa te olenko “paha” jos haluatte. Mitä merkitystä sillä on miksi olen kiltti jos olen? Olenko “paha” jos en ole valinnut haluta välttää toisten satuttamista, ja jos en valinnan kautta ole päätynyt välittämään? Sielut ja uskonnot ja argh! Teot! Tehkää ja katsokaa mitä on tehty. Annetaan ajatella ja nähdä rauhassa. Nihilisti saa puolestani ajaa kaikkia maailman koulubusseja. Utilitaristi joka ajaa kännissä on alhaisempi kun rehti psykopaatti.
