Yksinpuhelu irkissä – Eerikillä tavoitteenaan löytää ajatuksilleen tiensä
11:15 <@MrDarwinist83> Hmmh… Konstruktivistinen empirismi… siinä näyttää olevan pätevähkö ismi
11:17 <@MrDarwinist83> se humisee samanlaista totena pitämisen tietä kun Buddhan opit
11:17 <@MrDarwinist83> Konstruktiivinen empirismi vaatii vain, että teoriat kuvaavat oikein todellisuuden havaittavissa olevia osia. Tällaisia teorioita pidetään “empiirisesti riittävinä” tai “tarkoituksenmukaisina”. Jos teoriasta tulee vakiintunut, sitä pidetään “hyväksyttynä”. Tällöin teorian katsotaan olevan empiirisesti paikkansapitävänä, ratkaisevan tulevia ongelmia ja olevan käytettävissä teorian laajentamiseksi ja kehittämiseksi. Termin kehitti Bas C. van Fraassen - Wikipedia: Empirismi
11:19 <@MrDarwinist83> Buddha sanoi seuraajilleen, ettei pidä uskoa todeksi mitään vain sen vuoksi, että joku toinen väittää sitä todeksi; ei myöskään sen vuoksi, että se oli vuosisatoja vanha perinnäistieto; ei myöskään huhun nojalla; eikä sen vuoksi, että kirjat sen esittävät tai joku vanhan ajan viisas on niin sanonut; ei myöskään sen vuoksi, että olisi mieluista uskoa tai että esitetty näkökohta olisi ensi näkemältä miellyttävä, tai sen vuoksi, että joku pyhimys tai opettaja on niin opettanut. Ainoa koetinkivemme on se, joka on löydettävissä itsessämme. Jos se, mikä on kirjoitettu tai sanottu, on järkevää ja sopii yhteen sen kanssa, mitä ennestään tiedämme todeksi ja järkemme mukaiseksi, pantakoon se koetukselle jokapäiväisessä elämässä. Jos se täten koeteltuna tuntuu edistävän omaa ja lähimmäistemme menestystä, niin se voidaan liittää järjestelmäämme järkevänä mielipiteenä, kunnes intuition valo muuttaa mielipiteen vakaumukseksi ja me voimme todellakin sanoa, että tiedämme. - Wikipedia: Buddhalaisuus
11:19 <@MrDarwinist83> sori pitkät pastet – ei luonnollisestikaan tartte lukea 
11:21 <@MrDarwinist83> toi on niinkuin rationalismin ja empirismin yhdistämistä… paragmatismia?
11:21 <@MrDarwinist83> hmm… pitää tutustua lisää pragmatismiin
11:41 <@MrDarwinist83> Ohooo: Greedy reductionism is a term coined by Daniel Dennett, in the book Darwin’s Dangerous Idea, to distinguish between what he considers acceptable and erroneous forms of reductionism. – Wikipedia: Greedy reductionism
11:42 <@MrDarwinist83> On tää kans touhua… Kyl mä oon vakaasti ollut sitä mieltä että oon reduktionisti – mutta en mä allekirjota sitä että osakokonaisuuksien ominaisuudet sinänsä yhteenlaskettuna muodostaisi täydellisesti tutkittavan ilmiön ominaisuudet…
11:43 <@MrDarwinist83> onneks Daniel Dennet on erotellut reduktionismin siihen mitä voi oikeestaan käyttää haukkumasanana ja siihen mikä mielestäni on vaan tervettä realismia
11:44 <@MrDarwinist83> jos etäännyttäisin itteni ismeistä niin mulla ei ois tarvetta hakea ja luopua niistä koko ajan
11:45 <@MrDarwinist83> …mutta sehän ois juurikin pahin tapa passivoitua
11:45 <@MrDarwinist83> nyt aiheutuu koko ajan kognitiivista dissonanssia ja on pakko perehtyä enemmän
11:46 <@MrDarwinist83> sitä paitsi – jos tutkija ei – tietenkään – voi asettautua objektiiviseksi tarkkailijaksi, irralleen tutkittavasta ilmiöstä…
11:59 <@MrDarwinist83> miten tutkija, ihminen, voisi asettautua etäälle, objektiiviseksi tarkkailijaksi yksittäisistäkään teorioista, metodeista – saatika viitekehysparadigmoista?
12:01 <@MrDarwinist83> miten ihminen voisi olla irrallaan emotionaalisesti, miten voisi olla vailla vähintäänkin tiedostamattomia preferenssejä, metodeista ja teorioista, ikiomasta tavasta katsoa maailmaa ja ajatella?
12:02 <@MrDarwinist83> sehän ois vakavaa hoitoa vaativan asteista dissodiaatiohäiriötä…
12:02 <@MrDarwinist83> Ok… nyt kirjottelen johonkin muualle etten tuki koko irkkiä
Web 2.0 ja universaali ihmisarvo
Web 2.0 on nimitys jota käytetään ikäänkuin uudelle tasolle menneestä WWW:stä. Tämä tarkoittaa että internettiin on viime vuosien aikana tullut, ja siihen on pohjautunut monia uusia palveluita jotka ovat muuttaneet ja usein helpottaneet ihmisten monipuolisempaa internetin käyttöä. Internettiin pohjautuvat Skype, Messenger ja vastaavat ovat tuoneet uusia, ja useiden mielestä vanhoja monin tavoin parempia, vaihtoehtoja yhteyden pitoon. Wikipedia ja Facebook ovat taas uudistaneet, helpottaneet ja sitä kautta lisänneet tiedonvälitystä ja verkostoitumista. Open Source systeemi tarjoaa laadukasta ja usein täysin ilmaista softwarea massiivisen, käytännössä usein hyväntekeväisyytenä työtä tekevän, tukiverkoston kera. Onko toisaalta ihme että internet ja siihen pohjautuvat palvelut kehittyvät nopeasti? Internet World Statsin marraskuun 2007 tietojen mukaan jo 1,262,032,697 ihmistä käyttää internettiä.Tämä käyttäjämäärä mielessä pitäen kun mietimme kuinka paljon yhdenkin ihmisen hyvä idea voi netin välityksellä saada tuulta siipiensä alle ei nopea kehitys enää yllätä.
“YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan 800 miljoonaa ihmistä kärsii jatkuvasta nälästä. Noin miljardilla ihmisellä ei ole saatavillaan juomakelpoista vettä ja ilman kunnollista sanitettihuoltoa, eli vailla vessaa ja viemäröintiä, elää noin 2,5 miljardia ihmisistä.” Wikipedia – Köyhyys. Maailman köyhyystilanne on järkyttävä. On vaikea ymmärtää miten tämä on mahdollista planeetalla jossa toisaalla asuvien lajitoverien parissa käytetään verorahoista 626.1 miljardia dollaria asevoimiin. Miksi tilanne sitten on tämä? Uskoisin että on suurelta osin kysymys ingroup-outgroup luokittelusta. Se ei tunnu todelliselta kun “joku sielä Afrikassa” kuolee koska ei saa puhdasta vettä. Se ei hetkauta että “jossain köyhässä maassa tapetaan ja riehutaan”. He eivät ole me.
Miten tämä liittyy Web 2.0 otsikkoon? Mahdollisesti hyvinkin paljon! En halua hirveästi kehua mitään tiettyä yritystä sillä ei ole lainkaan mahdotonta että yritykset tekevät monesti hyvää vain siinä määrin mitä he ovat laskeneet sen olevan edullista mainontaa. Toisaalta ehkä tulisi ihannoida niitä yrityksiä jotka käyttävät hyviä tekoja välineenä markkinoida itseään, sillä eikö se avunsaajalle ole yhtälailla apua oli auttajan motiivi mikä hyvänsä? Ja eikö se kannustaisi useampiakin yrityksiä samaan? En ole varma kannastani tuohon aiheeseen, mutta olen melko varma siitä että MIT yliopistosta Media Lab laitokselta alkunsa saanut, ja yrityksiä tuekseen kerännyt non-profit projekti One Laptop per Child (OLPC) on projekti joka osaltaan muuttaa maailmaa paremmaksi. Projektin tavoitteena on tarjota lapsille ympäri maailmaa mahdollisuuksia ilmaista itseään, etsiä ja löytää uusia asioita ja oppia. Mikä suunnaton muutos mahtaa ollakaan hypätä vanhoista koulukirjoista internetin maailmaan! OLPC on järjestänyt $100 kannettavan lisäksi myös opetusohjelmaa, jakeluverkostoa ja tuotantolaitoksia ympäri maailmaa, mahdollistaakseen kehitysmaiden lasten pääsyn tähän projektiin. Muunmuassa Uruguay on ostanut 100,000 kappaletta näitä XO-1 kannettavia. -Wikipedia: One Laptop per Child
Mitä tapahtuu kun nälästä ei kärsikään “joku Afrikkalainen”, vaan “Abasi, mun Facebook frendi”? Miltä tuntuu kun et enää luekaan vain lehdestä kuinka Sierra Leonessa rikollislordit orjuuttavat ihmisiä timanttikaivoksilla, vaan Izegbe kirjoittaa blogiinsa kuinka hänen veljensä Kamau on kidnapattu? Näkisitkö alkuperältään tuntemattomassa timantissa Izegben kyynelehtivät kasvot? Internetissä verkostoitumismahdollisuudet ovat suunnattomat. Internetissä on ihmiskuntamme suurin toivo sananvapauden edistäjänä ja poliittisen sensuurin murskaajana. Se täytyy saada niiden käsiin joiden ääni tulisi kuulua. Meidän on aika sisäistää universaali ihmisarvo. Web 2.0 saattaa vielä osoittautua ihmiskunnan merkittävimmäksi tavaksi koskaan ymmärtää itseään. “We are one planet” – Carl Sagan
Reflektiota tasa-arvosta
Todistin jonkin aikaa sitten tilanteen jossa nainen heitti vettä nukkuvan miehensä päälle huutaen hänelle syyttävään sävyyn. Nainen tämän jälkeen alkoi tönimään miestä jolloin mies herättyään tokaisi jotain tyyliin “mitä hittoa” ja huitaisi avoimella kädellä naisen kasvojen suuntaan. Huitaisun heikkolaatuisuudesta päätellen se ei ollut hyvin tähdätty eikä lienee suunniteltukaan osumaan. Tästä lisää kiivautta kerännyt nainen töni kovempaa ja huusi jotain “lyö vähän lähempää vielä joo lyö vaan” -tyylistä.
En ole onneksi juuri koskaan joutunut turvautumaan väkivaltaan ja olen aina mielummin juossut tai jopa ottanut iskuja vastaan, mutta minun on vaikea nähdä ettei “huitaiseminen” voisi missään tilanteessa olla oikeutettua. Jos miespuolinen kaverini kohtelisi minua kuten tuo nainen kohteli miestänsä saattaisin hyvinkin lyödä häntä enkä kokisi että olisin tehnyt väärin. Kokisin että se voisi olla tälle kaverillenikin hyödyllistä sillä hänen tulisi oppia olemaan purkamatta vimmaansa fyysisesti, ja hän voisi tuota kautta ymmärtää ettei voi odottaa muiden ihmisten alistuvan hänen väkivaltaiseen käytökseensä.
Perheväkivalta ja naisten fyysinen alistaminen, oli se sitten koraanilla oikeutettua tai humalaisen riehumista, on yksi surullisimmista ja epäoikeudenmukaisimmista asioista joita elämässä voi kohdata. En näe montaakaan tärkeämpää asiaa kun tällaisiin tapauksiin huolellinen puuttuminen ja uhrien turvallisuuden takaaminen. Voisiko olla että nämä sukupuolien välisen väkivallan selkeästi kammottavat ilmenemismuodot ovat aiheuttaneet tabun joka oireilee yhteiskunnassamme sen synnyttäneistä todellisista kammotuksista irrallaankin? Miksi mies miettii niin paljon pidempään lyödäkö takaisin naista joka häntä on ensin lyönyt, kun mitä hän miettii vastareaktiotaan jos kyseessä on toinen mies? Ei tietenkään naisia saa lyödä, mutta eikö lyömiskielto pidemmälle ajateltuna ole ettei ihmistä saa lyödä ilman eettisesti perusteltuja syitä ja ilmeistä utilitaristista tuotosta? Käytännössä, koska maailma on sellainen kuin se on, kielto “naisia ei saa lyödä” on mahtava eikä minua mitenkään häiritse se että sitä korostetaan. Onko se kuitenkaan täydellistä tasa-arvoa että nimenomaan naisia ei saa lyödä? Tarkoittaako tämä että olisi hyvinkin selvää että ihmistä ensisijaisesti saa tai ei saa lyödä, hänen sukupuolensa perusteella, ja vasta toissijaisesti toimintansa ja käytöksensä? Onko tämä tasa-arvoa?
Olen vahvasti moraalinen egalitaristi ja luokittelisin itseni jossain mielessä myös feministiksi. Uskon että naisilla on sama ihmisarvo kun miehillä ja uskon että naiset ovat myöskin pitkälti tasa-vertaisia miesten kanssa ja heitä tulisi sellaisina myöskin pitää. Naisissa ja miehissä on synnynnäisiä eroja ja he tuppaavat sosialisoitumaankin monella tavalla erilaisiksi, mutta uskon että kun astumme ihmisoikeuksien ja moraalifilosofian piiriin niin naisia ja miehiä – tulisi pitää aivan yhtälailla ihmisinä. Älkää ihmiset olko väkivaltaisia. Kohdelkaa toisianne kunnioittaen, sukupuoleen tai rotuun, seksuaaliseen orientaatioon tai ulkonäköön, puhevikaan tai sairauteen katsomatta.
Teologia yliopistolla
http://www.helsinki.fi/teol/ktel/
Mitä ajatuksia herättää lukea Helsingin Yliopiston Käytännöllisen teologian laitoksen etusivu? Itselläni silmään pisti muutamakin tekstinpätkä. Se tutkii yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan uskonnollista toimintaa ja muodostaa tästä kriittistä teoriaa. Jos näin on, mikä erottaa sen Uskontotieteen laitoksesta jossa tutkitaan erilaisia uskonnollisia ilmiöitä ja niihin liittyviä tapoja, uskomuksia, kirjoituksia ja instituutioita? Sana kriittinen ei intuitiivisesti tuntuisi oikealta olla näin alkumetreillä Käytännöllisen teologian laitoksen kuvailua joka tutkii ja opettaa myös teologian soveltamista käytäntöön. Myös? Käytännöllinen teologia opettaa “myös” soveltamista käytäntöön? Eikö se olekaan sen pohja? Eikö meillä ole objektiivisuuteen pyrkivää ja kriittistä otetta varten uskontotieteen laitos niin Helsingissä kuin Turussa (ei ikävä kyllä Tampereella)?
Positiiviselta vaikuttaa lukea kuinka käytössä on niin kvalitatiivistä kuin kvantitatiivistäkin menetelmää. Melko irrelevanttina assosiaationa tuli mieleeni keskustelut ja tunnelma kotiyliopistossani Tampereella. Mistä on lähtenyt kvantitatiivisen tutkimisen pilkkaaminen? Onko pohjana se että opiskelijat pitävät tätä aihetta tylsänä, kursseja mielenkiinnottomina ja tilastoja rasittavina? Onko Tampereella asennetta kvantitatiivisen tutkimuksen merkityksellisyyttäkin vastaan ja jos on niin mistä se on lähtöisin? Voisiko opiskelijat virheellisesti tuomita kvantitatiivisen hyödyttömäksi, pääasiallisesti henkilökohtaisen antipatian vuoksi? Itse en pitäisi tätä mitenkään mahdottomana ajatuksena.
Palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen: Käytännöllisen teologian laitos vastaa myös teologisiin tutkintoihin kuuluvista soveltavista opinnoista. Niihin kuuluvat jumalanpalveluselämän, uskontokasvatuksen ja sielunhoidon soveltavat opinnot sekä ohjattu työharjoittelu. Kirkot huolehtivat uusille työntekijöilleen tarpeellisesta orientaatiokoulutuksesta. Yliopisto vastaa siitä, että tiedekunnassa tutkintonsa suorittaneella on teologian soveltamisen teoreettiset ja käytännölliset perusvalmiudet. Mitä mieltä nyt sitten olla tällaisesta? Minulle tulee hieman paha olo ja lause “ei kai sen näin pitäisi olla” toistuu päässäni kasvojeni vääntyessä murheelliseen muotoon. Intuitiivisesti tämä tuntuu väärältä, mutta miksi? Sana “sielunhoito” rävähtää niin vahvasti että tuntuu pahalta nähdä sitä tässä yhteydessä, oman rakkaan Suomen maani, rakkaaseen tieteen kehtona pitämäni yliopistojärjestelmän yhteydessä. Haluaisin itsekin tutustua lisää sielunhoitoon. Käytännössä olen siitä jo jotain tuntumaa saanut ollessani nuorempana vannoutunut kristitty uskovainen. Haluaisin siis nähdä sielunhoitoa käsiteltävän yliopistossa uskontotieteiden laitoksella – missä sitä kenties tehdäänkin. Miksi sielunhoidon tulee tulla esille yliopistossa vielä käytännöllisen teologian laitoksella? Mitä tämä kirkon ja yliopiston yhteistyö tarkoittaa? ‘Yhteistyö’ ei sanana herätä antipatioita mutta ei se kyllä tarkoita että yhteistyö aina toivottavaa olisi. En esimerkiksi haluaisi että kukaan tekisi yhteistyötä Burman sotilashallinnon kanssa. Tämä siis ei ole mikään rinnastus vaan pelkästään pohdinta sanasta ‘yhteistyö’.
Uskonnollista toimintaa analysoidaan yksilön, kirkkokuntien tai uskonnollisten yhteisöjen sekä yhteiskunnan ja kulttuurin näkökulmasta. Käytännöllinen teologia siis ilmeisesti myös tutkii kirkon toimintaa ja ilmeisesti melko lailla myös kaikkea muuta mihin kirkko liittyy. Opetusta kuitenkin ilmeisesti tapahtuu myös kirkon puolesta. Onko tämä hyvä tapa saavuttaa objektiivista tietoa? Onko sitten edes tavoitteena objektiivinen tieto? Kielitoimiston sanakirjan mukaan tiede tarkoittaa todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällistä ja arvostelevaa tutkimista sekä sen avulla saatua tietojen jäsentynyttä kokonaisuutta. Yliopisto (lat. universitas) on tieteellistä tutkimusta tekevä ja korkeinta tieteellistä opetusta antava laitos. Onko käytännöllisen teologian paikka yliopistossa? Käytännöllinen teologia ei ole sama kuin uskontotiede. Yritetäänkö joskus esittää että teologia (sanan alkuperäisessä merkityksessä) olisi samankaltaisempi uskontotieteen kanssa kun se on? Jos yritetään niin miksi? Miksi teologialle on tarvetta yliopistossa? Miksi kirkko ei voisi yksin, ilman yliopistoa opettaa uskontoihin liittyviä asioita, jos he haluavat, niinkuin olettaa voisi, opettaa muutakin kuin uskontotieteellistä näkökulmaa? Miltä se tuntuu että yhteikunnan varoja käytetään tällä lailla? Ainahan verorahoistamme suuri osa päätyy sellaiseen käyttöön mihin emme haluaisi niiden menevän, mutta onko tämä ikäänkuin yhteiskuntaamme luoman järjestelmän itsensä mukaista? Miksi yliopistolla on tällaista opetusta, tulisiko sitä olla ja tuntuuko se oikealta? Voisi olla hyvä jos moni asiaan perehtyneempi ja vaikutusvaltaisempi kävisi läpi näitä kysymyksiä mahdollisimman paljon.
En ole perehtynyt asiaan riittävästi sanoakseni ettei tämänhetkinen näkemykseni muuttuisi välittömästi tutustuessani näihin kysymyksiin syvemmin, mutta tämä on se mitä oman tietoni pohjalta ajattelen. Harmi että elämä on vain noin 75 vuotta pitkä. Tuskin ehdin perehtymään tähänkään aiheeseen sen vaatimalla perusteellisuudella kun maailma on niin täynnä kaikkea muutakin mielenkiintoista.
Häkeltyneen mielen ajatuksia
Katselin juuri Theo Van Goghin lyhytelokuvan Submission. Se sai minut kananlihalle. Minulla ei herännyt suurestikaan mielihaluja kritisoida sitä miten siinä esitettiin kuinka islamia voi käyttää hyväksi naisten alistamisessa. Theo kuitenkin murhattiin tämän teoksen vuoksi. Murhattiin! Minulta valui kyynel kun katselin tämän lyhytelokuvan ja säälin kaikkia niitä naisia jotka kärsivät alistamisesta, oli sitä oikeutettu millä tahansa. Miten voi joku toinen ihminen kokea tämän teoksen sellaiseksi johon tulee vastata vihalla ja murhalla? Haluan olla maltillinen siinä mielessä että en halua että tunteeni aiheuttavat minussa dogmatismia. Nyt olenkin surullisessa mielentilassa – en vihaisessa. Minusta kuitenkin nytkin tuntuu, kuten on jo pitkään tuntunut, että uskonnossa on jotain ainutlaatuista. Siinä on ainutlaatuista potentiaalia. Siinä näyttäisi olevan ainutlaatuinen väline joka saa ihmisiä tekemään hyvää – mutta se kuinka se voi saada ihmisiä tekemään pahaa tuntuu ylittävän sen potentiaalin hyvän aiheuttamiseen.
Ymmärrän kyllä että uskonto on vain yksi dogmaattisuuden laji, mutta olenko ainoa josta tuntuu että se on kuitenkin hieman eri sarjassa kuin esimerkiksi poliittinen dogmatismi? Ihmiset tekevät kamalia asioita myös muunlaisen dogmatismin vuoksi mutta eikö kenenkään muun intuitio tai järki ole sitä mieltä että uskonto kuitenkin painii eri sarjassa? Osaisin kyllä jopa selittää miksi se mielestäni on järjelläkin näin – eikä pelkästään intuitiolla, mutta olen nyt liian surullinen kirjottaakseni lisää. Human goodness save us from religions!
